Syytän (tai kiitän) miestäni siitä, että sisäinen jauhopeukaloni on herännyt.
Eletiin lokakuuta 2014 ja mieheni täytti vuosia. Muutama ystävämme oli tulossa juhlistamaan päivää viikonloppuna ja sankari esitti toiveen: hän haluaa täytekakun juhlapöytään. Lupasin sitten toiveen toteuttaa, kunhan hän kaivaisi netin syövereistä jonkun kakun. Noh, koska en esittänyt tarkempaa rajausta, päätyi mieheni surffailun jälkeen Vaaleanpunaisen nonparellin blogiin, josta hän bongasi haamukakun. Ja sellainenhan oli saatava!
Luin reseptiä ja sen keräämiä kommentteja tuskastuneena läpi, oli muuten viimeinen kerta kun annan vapaat kädet valita mitä leivon. Mokkapaloja lukuunottamatta leipomiskokemus nolla, mutta pakkohan se on tehdä kun omalle kullalle lupasin. Sitäpaitsi, koska lopputuloksesta en ollut luvannut mitään niin rohkeasti vain kimppuun ;) Tosin ei mieskään tainut ihmeitä odottaa olemattoman jauhopeukaloni vuoksi...
Juhlia edeltävänä iltana väkersin kakkupohjaa ja täytettä ja sain kun sain kakun jääkaappiin tekeytymään. Keittö tosin oli kuin pommin jäljiltä. Juhla-aamuna olikin vuorossa kakun kuorrutaminen kahdella eri suklaakuorrutteella ja täytyy myöntää, että muutama ruma sana saattoi lipsahtaa leipomisen lomassa. Ensimmäinen kuorute oli liian löysää eikä meinannut pysyä kakun reunoilla, jälkimmäinen kuorrute oli liian jäykkää eikä valunut kauniisti reunoille vaan jouduin sen sinne väkisin veitsellä levittämään.
Lopulta oli kakun päälle tulevien haamujen vuoro. Kerman vatkaaminen sentään onnistui, mutta en omistanut pyöreäpäistä tyllaa (en tuohon aikaan edes tiennyt mikä tylla on) joten olin lainannut äidiltäni hänen pursotuspussinsa ja siihen kuuluvan tähtityllan. Haamuista tuli siis veljeäni mukaillen "lumisen kuusen näköisiä". Silmät piti reseptin mukaan valmistaa sokerimassasta (reseptin kuvan mukaan mustasta). Mitä se on ja mistä sitä saa, oli ajatukseni. Ratkaisin ongelman leikkaamalla saksilla lakritsista pieniä paloja silmiksi ja hyvin toimi. Silmien myötä ne kuusetkin muuttuivat haamuiksi. Kakku oli siis lopulta uskomattoman ähertämisen jälkeen valmis ja viimeiset tiskit laitoin koneeseen vieraiden saavuttua.
Olin lopputulokseeni tyytyväinen, mies oli kakustaan iloinen ja se myös maistui kaikille vieraille hyvin. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut ensimmäinen kakku, jonka kanssa tuskastellessa sisäinen jauhopeukaloni heräsi :)
Käyttämäni Vaaleanpunaisen nonparellin Haamukakun resepti löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti