Hyvää pääsiäistä!

Tapasin pääsiäisenä ystäväni ja pitihän sitä jotain hyvää tietysti leipoa. Koska toisella ystävistäni on kaksi suloista pupua, päätin että kakussa seikkailee pääsiäispupu... hieman poikkeavasta näkökulmasta tosin. Mieheni sanoja lainaten "rakensin pupun väärästä suunnasta".

Sokerimassapupun ohje:

• Pyöritä valkoisesta sokerimassasta iso pallo ja halkaise se, puolipallosta tulee pupun peppu.

• Tee valkoisesta sokerimassasta kaksi saman kokokoista palloa, muotoile pitkulaksi ja purista litteäksi. Muotoile keskeltä hieman kapeammaksi.
• Kauli pala vaaleanpunaista sokerimassaa ohueksi levyksi ja leikkaa esim veitsellä jalkapohjaan sopiva soikio (koko n. 2/3 koko jalasta). Liimaa soikio jalkapohjaan vedellä.
• Varpaiden punaiset pisteet saat tekemällä pieniä palloja, jotka litistät sormien välissä litteiksi (sormet kannattaa kastaa toumusokeriin, jotta palat eivät tartu kiinni). Liimaa jalkapohjaan vedellä.
• Paina jalan kärkeen pienien punaisten pisteiden välien kohdalle kaksi kevyttä uraa. Näin jalkaan muodostuu kolme varvasta. Liimaa valmiit jalat pupun peppuun veden, elintarvikeliiman tai sokerikuorutteen avulla.

• Pyöritä hännäksi sopiva pallo valkoisesta sokerimassasta. Litistä hieman yhdestä reunasta, jotta tarttuu helpommin kiinni pupun peppuun. Pörröisen olemuksen häntään saa kostuttamalla pinnan kevyesti vedellä ja pyörittämällä hienossa sokerissa ennen kiinnittämistä (älä sokeroi hieman litistettyä kiinnityspintaa). Liimaa häntä peppuun veden, elintarvikeliiman tai sokerikuorutteen avulla.

• Anna pupun kuivua vähintään vuorokausi, mielummin useampi. Koristele kakku ja lisää pupu 😊

Ps. Pupusta jäi ylimääräisenä pieni pala vaaleanpunaiseksi värjättyä sokerimassaa. Muotoilin massasta minipossun. Possun voin käyttää joskus hyväksi, kuivunutta sokerimassaklönttiä en 😉

Lime-vadelmamoussekakku (maidoton)

Tämän vuoden hiihtoloma vietettiin taas kerran nauttien Rock and Lake:n viihtyisästä vuokramökistä. Lomaa vietettiin lähes -30 asteen paukkupakkasissa upeassa auringonpaisteessa. Siitäpä inspiroiduin tekemään pirteän ja raikkaan kakun.

Koska joukossamme oli maitoallergikkoja 2, tuli koko kakusta siten sen mukainen. Herkutelimme siis maidottomalla lime-vadelmamoussekakulla, joka on hyydytetty keksipohjalle. Koristeena käytin limelohkoja, koristeltua maidotonta valkosuklaata, kuivattua vadelmamurua sekä karkkipalloja.

Täytyy kyllä myöntää, että tätä kakkua tehdään toistekin! Kakku oli t-o-d-e-l-l-a herkullista ja raikasta. Se upposi kuin kuumille kiville myös normaaliruokavalioisille.

Kakku on tehty korkeaan 15 cm vuokaan ja siitä riitti hyvin 6 aikuiselle ja 1 lapselle.

Kaikki alkoi haamukakusta

Syytän (tai kiitän) miestäni siitä, että sisäinen jauhopeukaloni on herännyt.

Eletiin lokakuuta 2014 ja mieheni täytti vuosia. Muutama ystävämme oli tulossa juhlistamaan päivää viikonloppuna ja sankari esitti toiveen: hän haluaa täytekakun juhlapöytään. Lupasin sitten toiveen toteuttaa, kunhan hän kaivaisi netin syövereistä jonkun kakun. Noh, koska en esittänyt tarkempaa rajausta, päätyi mieheni surffailun jälkeen Vaaleanpunaisen nonparellin blogiin, josta hän bongasi haamukakun. Ja sellainenhan oli saatava!

Luin reseptiä ja sen keräämiä kommentteja tuskastuneena läpi, oli muuten viimeinen kerta kun annan vapaat kädet valita mitä leivon. Mokkapaloja lukuunottamatta leipomiskokemus nolla, mutta pakkohan se on tehdä kun omalle kullalle lupasin. Sitäpaitsi, koska lopputuloksesta en ollut luvannut mitään niin rohkeasti vain kimppuun ;) Tosin ei mieskään tainut ihmeitä odottaa olemattoman jauhopeukaloni vuoksi...

Juhlia edeltävänä iltana väkersin kakkupohjaa ja täytettä ja sain kun sain kakun jääkaappiin tekeytymään. Keittö tosin oli kuin pommin jäljiltä. Juhla-aamuna olikin vuorossa kakun kuorrutaminen kahdella eri suklaakuorrutteella ja täytyy myöntää, että muutama ruma sana saattoi lipsahtaa leipomisen lomassa. Ensimmäinen kuorute oli liian löysää eikä meinannut pysyä kakun reunoilla, jälkimmäinen kuorrute oli liian jäykkää eikä valunut kauniisti reunoille vaan jouduin sen sinne väkisin veitsellä levittämään.

Lopulta oli kakun päälle tulevien haamujen vuoro. Kerman vatkaaminen sentään onnistui, mutta en omistanut pyöreäpäistä tyllaa (en tuohon aikaan edes tiennyt mikä tylla on) joten olin lainannut äidiltäni hänen pursotuspussinsa ja siihen kuuluvan tähtityllan. Haamuista tuli siis veljeäni mukaillen "lumisen kuusen näköisiä". Silmät piti reseptin mukaan valmistaa sokerimassasta (reseptin kuvan mukaan mustasta). Mitä se on ja mistä sitä saa, oli ajatukseni. Ratkaisin ongelman leikkaamalla saksilla lakritsista pieniä paloja silmiksi ja hyvin toimi. Silmien myötä ne kuusetkin muuttuivat haamuiksi. Kakku oli siis lopulta uskomattoman ähertämisen jälkeen valmis ja viimeiset tiskit laitoin koneeseen vieraiden saavuttua.

Olin lopputulokseeni tyytyväinen, mies oli kakustaan iloinen ja se myös maistui kaikille vieraille hyvin. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut ensimmäinen kakku, jonka kanssa tuskastellessa sisäinen jauhopeukaloni heräsi :)

Käyttämäni Vaaleanpunaisen nonparellin Haamukakun resepti löytyy täältä.

Blogi tulossa...

Ystävien ja sukulaisten pyyntöjen innoittamana päätin luoda blogin leipomuksistani. Eipä tarvitse enää edellämainittujen kysellä "mitä viimeeksi leivoit", kun voivat itse käydä katsomassa 😉 Blogi on kuitenkin vähän alkutekijöissään ja saattaa elää, joten koittakaa kestää, kyllä tämä vielä tästä asettuu.... Kuvassa sokerimassasta valmistettu kukka.

Tervetuloa mukaan seuraamaan tämän Hyrrän tuotoksia, olit sitten tuttu tai tuntematon 😊